Aurinkoinen aamu jälleen kerran. Viimeistä purjehduspäivää näissä karkeloissa aloitettiin maukkaalla ja monipuolisella perinteisellä aamiaisella. Oikeesti joka aamu sama munakas joillain täytteillä ja kyljessä pari limpun puolikasta jotain perunapaistosta. Alkaa tulla korvista ulos. Jos haluaa vaiihtelua, niin munakkaan tilalle voi  pyytää munakokkelia samoilla lisukkeilla.

Aamutoimien jälkeen rantaan purjeiden kuljetus kamojen kanssa. Vene kuntoon ja odottelemaan kipparikokousta. 

Kipparikokouksessa ilmoitettiin, että ulos on tulossa yli 10m/s tuulta ja korkeaa aallokkoa, joten ajaisimne taas sisäradalla. Odotetaan tunnin verran, jotta tuuli tasaantuu. Saimme luvan lähteä vesille ja melko nopeasti saivat radankin kasaan. Kolmen kierroksen kisa oli tulossa.

Lähdössä veneet pakkautuivat pin-endiin joten me otimne paikan keskeltä linjaa täysin vapaissa tuulissa pääplungan yläpuolelta. Siinä siftejä otellessa ylälipun luona huomasimme olevan todella hyvin sijoittuneena. 11 venettä edellä. Lenssillä ei tapahtunut muutoksia ja toinen kryssi ei mennyt aivan putkeen, joten putosimme muutaman sijan. Toinen lenssi oli taas pitkälti ajelua alaspäin sijoitusten pysyessä samoina. Kolmannella kryyssillä ajoimme kohtuu isoon reikään jonka seurauksena putosimne muutaman sijan lisää. Maalissa kuitenkin ainoa alle 20 sijoitus.

ECUlainen varmisti MM-tittelin tässä lähdössä. Se tuli kyllä kaikkille selväksi niin miehistön kuin heidän kannustusjoukkojen toimestä.

Viimeinen lähtö oli edelisen toisinto. Koitettiin ottaa siftit talteen ja etsiä parempaa painetta. Emne onnistuneet tässä ja ajoittain tuntui siltä että mikään ei onnistunut ajattelemallamme tavalla. Siftit oli lyhyitä ja heti vendan jälkeen järkky laskeva yms. Siinä sitten tuskailtiin kisa läpi ja palkintona meidän huonoin lähtö. 

Pienestä se on kiinni. Ajat vapaissa tuulissa ja saat tehdä omat päätökset mihin menet ja milloin. Jos jäät lähdössä jalkoihin, niin toiset määräävät  mitä pääset tekemään joskus liian myöhään.

Tavoite kuitenkin saavutettiin. Best of the Rest of World.... Fransmannia ei laskettu, kun on paikallinen kahden passin kaveri. Edusti Ranskaa vain siksi, että saivat lisää slotteja Kolumbialaisille.

Takaisin rantaan ja veneiden paketointia. Jenkit plokkasi kaikki kulkuväylät omilla veneillään joten kaikkia veneitä ei saatu edes pihaan saakka. Äärimmäisen rauhallisena ihmisenä kävin ystävällisesti ilmoittamassa mielipiteeni parin nuorisoporukan toiminnasta saaden tukea vanhemmilta jenkkipurjehtijoilta. Veneet asettui omiin pilttuisiinsa ja mekin pääsimne aloittamaan veneen ja purjeiden pesun. Kamojen kuivuessa ehti käydä uima-altaalla vilvoittelemassa ja ottamaan muutamia maisemakuvia kehutusta auringonlaskusta.

Vene pakettiin ja vuokraaja tarkastamaan kunto, jotta Sakke saa depositin pois toimistolta. Vielä olisi purjeiden pakkaus ennen päättäjäisiä.

Päättäjäiset oli suunnniteltu alkamaan klo 19. Siirrettiin alkavaksi klo 20. Alkoivat lopulta vähhän klo 21 jälkeen.

Perinteiset puheet, joissa kiitettiin ja palkittiin kaikkia niin merivoimien, Kolumbian litiyhteisöä aktiiveineen ja tietysti Lauraa isosta valmistelutyöstä. Allenille erikoispalkinto veneiden saattamisesta kisakuntoon seuraavalle päivälle. Seuraavana palkintojen jako sijasta 10 ylöspäin. ECUlaisten juhlimisen jälkeen illallinen ja seurustelua. Näiden jälkeen päästettiin paikallinen laivaston ticotico-pumppu lavalle ja meno oli sen mukaista. Härmäläisetkin öljylanteetkin panivat parastaan.

Jäljellä enää kamojen pakkaus ja puuduttava paluumatka. Kiitos kannustujoukoille, tukijoille ja useista tsempoiviesteistä.

Satunnaiset Seikkailijat lopettaa tällä erää Kolumbiasta.